Elämää ja arkea

Mitä minulle jäi, äiti kasvun matkalla

palm heidi

Tasan vuosi sitten, oli ihan tavallinen maanantai, päivä, joka ei koskaan ole sopinut minun energiaani. Tänä kyseisenä päivänä, olin levoton ja huolissani, myöhemmin vasta ymmärsin äidinvaiston kertovan, että jokin elämässäni muuttui pysyvästi. Viesti tuli muutamaa päivää myöhemmin, parilta virkaa tekevältä poliisilta ja jo heidän, kohtaaminen illalla oven takana, on jonkinlainen varoitus viestin laadusta.

Muistan kun teit minusta äidin 03.08.85 🙏, olin täysin raakile vanhemmuuteen ja vanhemmuuden vastuuseen, kuten kaikki vanhemmat, jotka saavat ensimmäisen lapsensa. Vanhemmuuden tehtävä, kun ei ole mitenkään itsestään selvää, on odotuksen ja kasvun hetkellä uskottava omiin taitoihin sekä opeteltava uusia jatkuvasti. Vanhemmuus on aina keskeneräistä, vaikka vuosien aikana enemmän seurataankin lapsen, kun vanhemmuuden kehitystä.  Suurten irti päästämisen ketju alkaa jo pikkulapsi vuosista, päiväkoti, koulun alkuvuodet, harrastukset, kaverit, varhaisteni-ikä, teini-ikä, yläkoulu, jatko-opinnot, tyttöystävät jne.

Meidän yhteinen kasvun matkamme olisi voinut olla huomattavasti helpompi, mutta niin ei ollut tarkoitettu. Meille annettiin haasteita ja teimme valintoja omalla keskeneräisyydellä, emmekä, aina pystyneet toistemme päätöksiä arvostamaan tai hyväksymään, silti minulle äitiys säilyy aina.

Se säilyy vieläkin, vaikka sinä lähdit 02.03.2020 tasan vuosi sitten.



Mitä minulle jäi kun…

Suru, ikävä, riittämättömyys ja kysymyksiä, joihin en koskaan tule samaan vastauksia.

Läheisen kuolema, tuo esille meissä itsesäämme erilaisia malleja toimia, toiset aktivoituvat ja hoitavat, toiset antavat muiden hoitaa, yhteistä kuitenkin on, ettei näitä taitoja voi ennakkoon tunnetasolla harjoitella.  Yllättävän kuoleman kohtaaminen, tekee tästä astetta vaikeampaan, sillä näihin uutisiin, ei ole edes henkisesti voinut varautua.

Surun keskellä on paljon hoidettavia kiireellisiä asioita. On järjestettävä hautajaiset, jotka sisältävät valtavan määrän yksityskohtia. Hautauksen muoto, muistokivi tai laatta, hautapaikka, arkku, uurna, kukat ja virsiä. Sitten on asunnon tyhjentäminen ja tavaroiden hävittämistä ja jakamista, perunkirjaa ja monta muuta yksityiskohtaa.  Sitä toimii, kun robotti, hoitaa asian kerrallaan eteenpäin ja muutaman kuukauden kuluttua tulee tyhjyys, kaikki on tehty. Mitä minä tunnen nyt, on esille noudeva kysymys?

Surunhan ei ole sairaus ja on yksilöllistä kuten kaikki tunnereaktiomme. Suruun ja irti päästämiseen kuuluu vahvasti merkityksen, etsiminen ja tämän olen huomannut myös itsessäni tämän kuluvan vuoden aikana. Puhumattomuus ei vähennä surun tunnetta, mutta joskus on vain vaikea pukea sanoiksi sitä tyhjyyttä, jonka kokee, kun kysymykset jäävät ilman vastauksia. Haluan uskoa ja luottaa, että aikanaan tästä kokemuksesta tulee arvokas osa minun elämääni.

Vanhemmuus luo kiintymyssuhteelle ihan erilaisen ulottuvuuden ja tämä muuttuu merkittävästi kuoleman yhteydessä, sillä jotain ainutlaatuista on lopullisesti poissa, meidän kahden välillä.  Käsitys lapsen kuolemasta on kiinnitetty jostain syystä ikään, mutta jokainen lapsi omille vanhemmilleen aina lapsi, iästä riippumatta.

Elämän tietynlainen suunniteltu järjestys, meille opetetut turvarakenteet sekä luottamus taivaan isän suojeluun sekä kyky elämän hallinnan tunteesta muuttuivat tämän kokemuksen myötä merkittävästi. Minulle tämä vuosi on opettanut sen, että emme tiedä aikamme määrää, joten pidetään huolta että meillä on riittävästi aikaa rakkaille ja läheisille.  

Jokainen hetki on arvokas!

Laurin muistoksi, rakkaudella äiti

Polttava matkakuume

palm heidi

Nyt on tunnustettava, että on ihan polttava matkakuume. Kohteellakaan ei niin olisi näin ennakkoon ajatellen oikeastaan mitään väliä, kunhan siellä on lämmin. Syyskuusta Suomesta katsoen maailmaa, tämä kriteeri on suhteellisen helposti järjestetty.

Maailmalla vallitsevan tilanteen takia, nyt kuitenkin matkustaminen ei ole suotavaa, ellei se ole ihan välttämätöntä. Matkakuume ei taida olla välttämätön peruste?

Sen verran olin kesällä rohkea, että kävin kotimaan matkailun lisäksi Tallinnassa päivämatkalla ja jo tämä teki tälle ikuiselle matkustuskaipuulle todella hyvää. Päätin kuitenkin päiväkokemuksen lisäksi avata yhden ihanimmista matkustus-seikkailuista tähän kylkeen, sillä tämän voisin tehdä uudelleen, ilman huoltoaseman takapihoja.

Kokemuksellinen tarina, autolla Espanjaan lasten kanssa

Minulla kun näitä hyviä ideoita riittää, niin päätin sitten, että mehän lähdetään kuukaudeksi Espanjaan, vuosi oli 2009. Päätös oli helppo, koska olimme jo kerran aikaisemmin tällaisen pitkän matkan tehneet, silloin toki lentäen, mutta silti. Eihän se matkanteko autolla ole sen hankalampaa – vai onko?  Nopeakäänteinen kun olen, niin samalla viikolla oli jo loman ajankohta selvillä ja asunto vuokrattuna, mutta se ehkä olennaisin vielä puuttui eli auto. Sitähän sitten pienellä budjetilla etsittiin ja löytyihän se lopulta. Kriteeritkin olivat oikeastaan minimit eli katsastettu, automaatti ja kahdeksalle hengelle.

Alkuperäinen kokoonpano oli minä ja veljeni sekä kolme junnua. Kohtalo puuttui peliin, kun isoäiti poistui keskuudestamme keväällä ja päätimme ottaa vielä oman äitimme mukaan. Koska hänelle tämä retki tuli täysin puskista, matkaan lähdetiin jo tehtyjä suunnitelmia noudattaen.

Nokka kohti siis Espanjaa ja noin 4000 kilometrin seikkailuja. Laivalla Ruotsiin sieltä Tanskaan, lautalla Saksaan. Matkan todellisuus ja alkuinnostus alkoi sitten hiipua, kun erinäisten vaikeuksien takia olimme vuorokauden suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Siinä meni pieleen ennakolta varatut ja maksetut hotellimajoitukset sekä muutama muukin idea. Peruutusten takia, kartan ja reitin valinta alkoi jossain Belgian rajoilla sitten uudelleen. Pimeä, savun harmaa pieni kylä, oli kuin ote jostain aavekaupunkikuvasta – siellä ei liikkunut ketään ja meiltä alkoi polttoaine olla todella, todella vähissä. Jee löysimme kylmän huoltoaseman, mutta yksikään kortti joka matkassa mukana oli ei käynyt kyseiseen automaattiin, eikä siinä kylässä ollut minkäänlaisia nettiyhteyksiä, joten matkaa jatkettiin varsin sokeasti, onneen luottaen.

Tässä matkasuunnitelmassa oli enemmän intoa kuin järkeä ja sehän sitten, vaikutti moniin tilanteisiin.  Emme olleet ennakkoon huomioineet Euroopassa alkanutta lomakautta ja tätä liikkuvaa ihmismäärää. Ne hotellit, joissa kävimme respassa kuudelle hengelle ilman varusta yöpaikkaa kyselemässä, katselivat meitä varsin hämmästyneinä ja antoivat aina saman vastauksen – täynnä.  Matkan aikana tuli sitten yövyttyä autossa, epämukavassa asennossa rekkaparkissa ja huoltamon takapihalla – kokemuksia nämäkin. Meistä jokainen koki matkan aikana valtavaa innostusta, uteliaisuutta, suuttumusta, väsymystä jne. Tuhansien istuttujen kilometrien jälkeen Ranskan ja Saksan baanoja kurvaillessa, saavuimme Espanjan maaperälle ja sehän lasten kanssa tarkoittaa, että kohta ollaan perillä. Valitettavasti matkaa aurinkorannikolle oli vielä(kin) satoja kilometrejä, joten meidän vanhempien kärsivällisyyttä alettiin koetella – tällä hyvinkin tavallisella takapenkkikommentoinnilla, koska ollaan perillä.

Neljän vuorokauden mittainen matkanteko päättyi kommelluksista huolimatta, vuokraamamme talon pihalle ja olimme kaikki terveitä sekä turvassa. Kaunis helteinen aamu, jossa uima-altaan vesi houkuttelevasti kimmellesi, korvasi kyllä monta tilannetta tältä matkalta.

Sydän oli täynnä tunnetta ja silmät kyyneleistä kosteat, kun katsoin väsyneiden matkakumppanien silmiin syntyvää riemua. Onnistuin matkanjohtajan hommissa ihan ok äitinä, siskona ja tyttärenä.

Heidi

Pelko muuttaa meitä

palm heidi

Ajattelin ensin kirjoittaa blogi kannustavasti pelon ja stressin käsittelystä, mutta useista yrityksistä huolimatta ne näyttivät tässä maailmalaajuisessa tilanteessa ihan hölmöltä ja pinnallisilta, joten kirjoitin pelon tunteesta.  

Me pelkäämme

Totta on, että me pelkäämme. Jos näin ei olisi meissä olisi jotain vikaa ja meidän luonnollinen reaktiokyky olisi jotenkin vahingoittunut. Pelko tunteena voi aiheuttaa lamaantumisen tai valtavan energiabuustin. Lamauttava pelko sisältää ahdistusta, fyysisiä oireita (pahoinvointia, päänsärkyä, vatsakipua jne.) ja saa usein aikaiseksi ympäristöstä vetäytymisen. Toiseaalta pelon tunne voi olla valtava voimavara. Askel muutokseen, jolloin innovoimme uusia ideoita ja näemme ympärillämme erilaisia mahdollisuuksia. Reagoimme siis eri tavoin, joten ollaan tämän asian kanssa ymmärtäväisiä ja ajattelevia.

Valitettavan usein pelkäämme myös turhaan, pohtimalla sekä suremalla sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka eivät koskaan tapahdu. Tuhlaamme siis todella paljon resursseja siihen, että yritämme ennakoida kaiken. Älyllisinä olentoina toki ymmärrämme, ettei taitomme tähän riitä, mutta siitä huolimatta käytämme tähän valtavasti aikaa. Elämä tuo eteemme kaikenkokoisia yllätyksiä, sillä ne kuuluvat hyvässä ja pahassa elämään, mutta meidän tulisi keskeneräisinä olentoina opetella päästämään irti.  

Tämän muutaman viikon aikana olen huomannut ajattelevani usein, olemmeko lopulta mitään oppineet, edellisestä pelon hetkestä? Sen ei tarvitse olla edes mitään suurta, eikä etenkään maailmanlaajuista, mutta henkilökohtaiseen elämään sen on täytynyt vaikuttaa. Jätitkö silloin vaikutuksen näkemättä, tunteet tästä elämättä ja nyt huomaat, että kaikki kaatuu päälle?

Elät nyt sitten kahden tai useamman tunteen ristiriidassa. Yrität selvitä taloudellisesti, hoitaa vastuusi niin yrittäjänä kun työntekijänäkin, tukea jälkikasvuasi, huolehtia vanhemmista ja kuunnella ajankohtaisia uutisia uusista säännöistä sekä pitää toivoa yllä.

Maailmanlaajuisesti meillä on tauteja ollut ennenkin, mutta käsittämättömältähän tämä tuntuu, kun eletään 2020 lukua. Lähes koko maailma on kiinni, ihmiset ovat kodeissaan ja vain pakolliset liikkumiset, on suositeltavia ja hoitoakin saa vain pieni osa ihmisistä, sillä minkään maan hoitoresurssit eivät riitä. Käsissämme on siis hallitsematon ja vastustamista aiheuttava tuntemattomuus, josta tietomme ovat yhä varsin rajalliset.  Miten siis hallitsemme hermomme ja toimisimme täyspainoisesti sekä turvallisesti?

Mallia verkosta – ei ehkä kuitenkaan

Maailmamme on paljon eri somekanavilla ja sieltä voimme nähdä, miten moni on hinkannut, elämänsä yksityiskohtia ja hyvinvointia täydellisyyttä kohti. Ahkerimmat ovat heränneet aamuyön tunteina, ehtiäkseen suorittaa liikkumisen tai meditoinnin rutiinit sekä tarkistaakseen miten tuli nukuttua ja valmistaakseen supersmoothien ennen varsinaista aktiivista arkea.

Olemme nähneet jo, että hyvinvointi on jatkuvaa suorittamista ja asenne ratkaisee, mutta samalla ihmettelemme miksi itse emme pysty tuohon? Pelkäämme olevamme, jotenkin heikompia tai vain laiskoja ja yritämme, ehkä erilaisuuden pelossa sitten opetella erilaisten ”oppaiden” ja ”mentoreiden” avulla saavuttaa tätä ihailtavaa loistokkuutta ja yhteisöllisyyttä. Valitettavasti tämä etsiminen, aiheuttaa meissä monissa enemmän pelkoa ja pahoinvointia, kun sitä tavoiteltua hyvinvointia.

Omat tunteet ohjaavat – toimi niiden kanssa

Elämämme ja me itse olemme keskeneräisiä. Inhimillisyys on yksi voimavaramme ja mieleemme mahtuu silloin myös pahaa oloa, epävarmuutta, joustavuutta ja myötätuntoa.  Monet asiat ja tilanteet, eivät ole meidän kontrolloitavissa, kuten nyt olemme huomanneet. Tietoisuus omista ajatuksista, tunteista ja toiminnasta antavat myös mahdollisuuden pysähtyä, miettimään omaa keskeneräisyyttämme. Tällaisella hetkellä, kun maailmaa ravistaa useampi uhka, me voimme vain olla armollisempia itsellemme sekä toisillemme. Voimme auttaa itseämme ymmärtämään, että vastustamisella (pelolla) on olemassa aika, paikka sekä tarpeellisuus, mutta siitä kannattaa päästää myös irti. Muista että juuri sinulla on oikeus käsitellä tämä epävarma ja pelottava tilanne, sinulle parhaalla mahdollisella tavalla. Se voi olla mitä tahansa, kunhan sinulle itsellesi tulee sitä hyvä olo.

Pelosta huolimatta, elämä rakentuu aina toivolle, vaikka haastavina hetkinä tätä energistä tunnetta, ei ole helppo aistia ja huomata. Hiljaisuudessa kuulee paljon enemmän, joten ole rohkea ja avoin kuuntelemaan sekä tuntemaan. Sinulla itselläsi on vapaus käyttää tämä aika, miten haluat, mutta suosittelen uusien rutiinien käyttöönotto, katse tulevaan. On hyvä opetella rakentamaan tietoisesta itsemyötätuntoa, se lohduttaa ja ohjaa sinua ymmärtämään sekä kannattelee vaikeina hetkinä. Itsemyötätunto on aina läsnä, kun tarvitset ja jokaisella meistä on aina syy olla kiitollinen jostain!

Heidi

Matkamessut ja unelmille rakennusaineita

palm heidi

Viikko sitten oli jälleen, matkamessut ja tämä on ehdottomasti paras paikka, tutustua erilaisiin elämisen, olemisen ja tekemisen vaihtoehtoihin niin kotimaassa kuin maailmallakin. Kotimaa oli mielestäni, entistä enemmän esillä, joskin jätin sen kokonaan kiertelemättä, sillä se ei nyt vaan ole tämän hetken juttu. Johtunee varmaan siitä, että olen todella paljon matkustellut kotimaassa, lapsena vanhempien kanssa ja aikuisena kouluttaja työni takia.

Monesti messuille menee ajatuksella, että ehkä sieltä löytää jonkin kohteen tai kokemisen inspiraation, mutta tällä kertaa minulla oli ihan selkeä suunnitelma, mitä menen katsomaan. Näiden valintojen taustalla on ollut haave matkustaa ko.kohteeseen, jo vuosikausia, mutta elämä on tullut väliin, eikä näistä upeista haaveista ole voinut tai uskaltanut tehdä totta. Starttasin siis messuille, selvällä suunnitelmalla ja päätin tutustua vuokra-asuntomahdollisuuksiin Euroopassa, Intian, Etelä-Afrikan, Marokon lomatarjontaan, sekä Euroopasta nappasin mukaan Maltan – ihan vain tunteen perusteella sekä Kroatian juttuja, vaikka sieltä jo viisi kertaa olen käynyt, niin lisäinfoa ei koskaan ole liikaa. Italiaa jonkin verran pohdin, mutta vielä ne esitteet jäivät ottamatta ja Espanjan jätin ihan tietoisesti väliin, sillä siellä on käyty jo useamman kerran ja kokemusta on lasten kanssa myös yli kuukauden mittaisesta arkisesta asumisestakin.

Lisäksi messuilta lähdin hakemaan golf-ja formula matkainfoja. Golf asioita oli hyvin tarjolla clubi pelaajalle, mutta yllättävän vähän sitten taas tuota kilpailumatkailua, joka on ihan mun suurin intohimo. Olenhan jo käynyt katsomassa golffia Dubaissa, Ruotsissa, Englannissa ja jokainen matka on ollut ihan super siisti. Formula-kilpailut paikanpäällä, on yksi suurimmista unelmista. Joskus vuosia sitten yritin saada myös poikani innostumaan matkasta, sillä olimmehan käyneet useilla rajoilla, harjoituksia katsomassa eri lomamatkojen yhteydessä, mutta ei he olleet lainkaan kiinnostuneita. No vuodet ovat kuluneet ja nyt on sitten suunniteltava matka yksin ja se, ehkä pikkusen jännittää, joten tuollainen valmismatka, voisi ainakin ekaa kertaa olla juuri sopiva vaihtoehto. Toki hienointa, olisi yhdistää tähän automatka Eurooppaan, sillä se kokemus joka minulla on, jätti mukavia mustoja (ei ongelmitta soritetusta) matkasta, halki eri maiden kohti Espanjan aurinkoa.

Matkamuistoja

Kierrellessä noita messuja, tuli mieleen aika ihanat ja erikoisetkin lomakohteet jossa olen käynyt. En tiedä mistä nämä ideat aina kumpuavat, mutta ylensä kun ne on ajatuksen tasolle saapuneet, niistä on aloitettu välittömästi tekemään totta. Joskus matkaanlähtö on kestänyt pidempään ja välillä sitten on lähdetty tosta noin vaan, sen suuremmin suunnittelematta. Kokemuksista eksottisempia ovat ilman muuta olleen matkat Jordaniaan sekä Kuubaan ja tuosta Jordaniasta olenkin blogin kirjoittanut, mutta Kuuba on näköjään jäänyt tekemättä. Näitä tunne-elämyksiä ei pysty oikein sanoin kuvaamaan ja onhan niitä erikoisia fiilisiä, löytynyt myös lähempää. Minulle Berliini on ollut se paikka, jonka tunsin heti omakseni ja koin, että täällä on oltu ennenkin – vaikka tiedän, etten ole ja tätä tunnetta on pitänyt käydä testaamassa useampi kerta.

Suunnitelmista – toteutukseen

Loman suunnittelu on ylensä, aika yksinkertaista. Valitaan kohde ja aika, mietitään ehkä hintaa ja etenkin mitä sillä hinnalla saadaan. Nyt kun sinkkuna suunnittelee matkoja, huomaan, että tulee ottaa paljon enemmän selvää maasta, maan tavoista ja naisena yksin matkustamisesta. Huomasin tuolla messuilla, että minulla olisi halu matkustaa tällaisiin haastaviin kohteisiin, mutta ehkä ne on vain oman turvallisuuden takia hyvä jättää ja laittaa sinne unelmakartalle, siihen hetkeen kun on joku joka lähtee mukaan matkalle. Toistaiseksi siis helppoja ja vaivattomia lomakohteita unelmakartalle ja matkasuunnitelmiin.

Heidi

Energiat ohjaavat

palm heidi

Onko olemassa oikea syytä, miksi teet tai jätät tekemättä?

Uusien asioiden äärellä ja valintatilanteessa, punnitsemme usein vaihtoehtoja, kysymyksen MIKSI kannalta. Etsimme siis syytä suunnitelmien, tavoitteiden ja unelmien taustalle. Ajatuksen tasolla pyrimme ”ruokkimaan” ja ”selittämään” itseämme aktiiviseksi sekä perustelemaan päätöstä tai valintaa, josta itse emme ole edes varmoja saati, että nämä joku muu ymmärtäisi. Elämämme on yhtä valintojen tekemistä ja niitä tehdessä päätöksemme perustuu varsin usein menneisiin kokemuksiin ja hallussa oleviin tietoihin, myös niihin vääriin. Usein tiedämme jo ennen ratkaisun tekemistä, että valittu ratkaisu ei tuo kaivattua muutosta, vaan pitää paikoillaan, silti sen teemme.

Jos katsoo itseään, itsensä ulkopuolelta – huomaa, että moni toimintatapa on rutiinia, eikä vaadi kovin paljon ponnisteluja onnistuakseen. Jos sallimme itsellemme ”päiväunelmat”, joissa elämämme on parempaan, helpompaa, rikkaampaan niin me helposti siirrämme ne ja puhumme itsellemme ”mutku”, ”eiku”, ”sitku” ja jatkamme muutoksia tekemättä.

Olemme oppineet koko elämämme ajan kotona, koulussa, ystäväpiirissä eli kaikkialla sosiaalisessa verkostossa, että unohda ”haihattelu” ja toimi juuri niin kuin sinun odotetaan toimivan. Kuitenkin tunnet että, se ”jokin”, aiheuttaa riittämättömyyttä, tyytymättömyyttä, ja ollaksesi onnellinen kaipaat jatkuvasti jotain, mutta se jokin, on niin kaukana, että et saa sitä kiinni.

Voisimmeko vain olla tekemättä ilman tuota MIKSIÄ?

Kuutelin tuossa joitakin päiviä sitten yhden hyvän elämän podcastin ja se jäi kummittelemaan ajatuksiini.  Etsiessämme, kadotamme usein energiat, joka kuitenkin on liikkeelle paneva voima ja johon koko elämä perustuu. Olemme eläviä olentoja ja lähetämme sekä vastaanotamme jatkuvaa energiaa. Energiakenttämme ollessa tukossa, emme voi löytää hyviä ajatuksia, nähdä ja kuulla kauniita asioita tai tuntea sisäistä tai ulkopuolista rakkautta, mutta emme myöskään ymmärrä mistä tämä johtuu.

Energiakenttämme opettaa ja ohjaa, sisäisesti

Toistuvat viestit ja merkit ovat niitä, mihin tulisi kiinnittää huomioita, nämä viestit kumpuavat energiasta – kun haluat erilaiset olosuhteet, on hyvä tarkkailla ja kiinnittää huomioita, oikeisiin kysymyksiin – Mitä ja Miten. Meidän on oltava rohkeita ajattelemaan, tuntemaan ja ymmärtämään, että energiamme, ohjaa jokaista päivää. Sitoutumalla tähän hetkeen, saavutat ehkä eniten, sillä myös loputon ”juokseminen” unelmien perässä, saattaa tehdä meistä sokeita kaikelle kauniille, tässä ja nyt.

Haluatko ymmärtää, vanhat syyt vai mennä eteenpäin?

Useimmat meistä odottava sopivaa hetkeä, että voi toteuttaa omat haaveensa ja unelmansa, mutta sitä ihan täydellistä, ajankohtaa, ei koskaan tunnu löytyvän.

Minulla on tapana tehdä erilaisia kuvatauluja ja olen myös menneisyydestä irrottautunut itse näiden avulla. Olen käyttänyt tätä menetelmää, myös kouluttajana toimiessani, sillä monella osallistujalla on olemassa ”lukkoja” opiskeluun, tentteihin tai esiintymiseen liittyen. Menneisyyden kirjeeseen tai kuvatauluun voi siis vapaasi poimia, eri kokemuksia, tunteita, epäonnistumisia jne. kunhan muistaa, että teet tätä irti päästämiseksi (tiedän helpommin sanottu, kun tehty).

Joskus käy niin, ettei mikään kartta tai suunnitelma toimi ja silloin on syytä luovuttaa. Kysy itseltäsi kumpi on ratkaisuna kestävämpi, kiinni pitäminen vai irti päästäminen? Irti päästäminen ja luovuttaminen, vaatii paljon enemmän rohkeutta, kun roikkuminen energiaköyhissä tavoitteissa, jotka vain hyvin harvoin toteutuvat, sillä elämä on aina ja jatkuvasti siirtymistä eteenpäin. Nämä vapauttavat sinut ja mahdollistavat sinulle, uuden reitin ja energiasi palaa oikealle tasolle, sillä väkisin tehdystä matkasta ei nauti kukaan.

Energiakentän käyttöönotto

Eletystä elämästä tuo tähän päivään ja uuteen suunnitelmaasi ne tapahtumat ja tunteet, joista sinulle on jäänyt ihanat muistot, näitä tarvitset tukemaan tämänhetkistä energiakenttääsi.  

Tehdessäni ensimmäisen kirjeen, itselleni menneestä – huomasin, että matkaan on mahtunut paljon super ihania ajatuksia, hetkiä, tapahtumia, tunteita, mutta ne olivat jääneet tunnistamatta. Kuten tiedät, huominen syntyy tämän päivän valinnoista ja koska meillä on mahdollisuus tehdä valintoja, kannattaa tietysti tehdä niitä, jotka ovat itseäsi ajatellen parhaita. Emme pysty suodattamaan kaikkia tunteita, eikä siihen ole mitään tarvetta, sillä elämään nämä kuuluvat ja on paljon parempi tuntea ne, kun yrittää niitä piilottaa tai haudata.

Pidä sisälläsi kiitollisuus, inspiraatio kutsuu sinua tekemään muutoksen ja muutosta tehdessä muuttuu oma energiasi sekä opituista tavoista ainakin osa. Mieti mitä sinulla on nyt ja mitä tulevaisuudessa, matkaa teet kaiken aikaa, mutta MITEN – on kysymys johon, jokainen voi vastata vain omalta osaltaan, sillä olet itseäsi vastassa, aina kun teet jonkin valinnan. Ala jo tänään elämään elämääsi, josta haaveilit ja unelmoit. Päästä irti, luovuta tai muuta matkasi suuntaa, miettien, että ne kaikki suunnitelmat, toiveet ja unelmat ovat jo totta sekä palkitse itsesi pienistäkin onnistumisista. Muista, ettei ylisuunnittelulla päästä mihinkään, joten laadi suunnitelma, miten (ei MIKSI) ja mitä teet, jotta pääset eteenpäin. Tavoitteet ja unelmat vaativat työtä, uskoa ja toivoa, ota ne arkeesi – älä siis selitä, vaan toteuta ja säilytä kirkas focus.

Heidi

Mielikuvat oppaanasi

palm heidi

 Unelmat, tavoitteet ja päämäärät – saavutettavissa?

Tähän asti eletty elämäsi on arvokasta, sillä se on tehnyt sinusta sinut. Ketään toinen ei ole kanssasi samanlainen, sinulla on oikeus olla oma itsesi. Mitä sinä tavoittelet?

Puhutaan paljon unelmista ja siitä että niistä pitäisi tehdä totta. Minä olen paljon miettinyt, että onko ylipäänsä unelmoimisessa mitään järkeä ja saavutetaanko ajatustyöllä, tuloksia.

Unelmia voimme ajatella, kun sipulin kerroksia, kun kuorimme tarpeeksi syvältä, tulee esille muutama tutkittu perustarve. Itseohjausteorian kehittäneet amerikkalaiset psykologit Richard Ryan ja Edward Deci, ovat todenneet, että jokaisella meillä on omaehtoisuuden, yhteisöllisyyden ja kyvykkyyden tarve. Tähän vastaa hyvin myös mietelause – sydän tietää tien!  Näiden tarpeiden täyttyessä tunnemme itsemme onnellisemmaksi ja energisemmäksi, mutta auttaako tämä tieto tavoitteiden ja unelmien saavuttamisessa?

Irti päästäminen – vapauttaa 

Irti päästäminen entisestä, on pohja kaikille uusille kerroksille. Ilman tätä vapautta, kannat mukanasi vanhoja tuntemuksia, sisäisiä ajatuksia ja entisiä kokemuksia. Hyväksymällä ja ymmärtämällä itseäsi annat vapauden kasvulle ja muutokselle, selkeytät tavoitteita ja päämääriä, etenkin silloin kun olo on epävarma tai sekava. Unelmia ja tavoitteita määritellessä, on hyvä esittää ajatuksissa kysymyksiä; mitä, miksi, miten ja kenen kanssa haluaa toimia. 

Miksi en toimi, vaikka tavoite ja unelma on ihan kirkas ja selkeä? 

Erilaisten asioiden käsitteleminen, vaatii aina itsensä ja omien ajatusten kohtaamisen. Etsimme usein ratkaisuja ja syyllisiä itsemme ulkopuolelta. Tyytymättömyys näkyy ja tuntuu kehossa sekä etenkin ajatuksissa.

Mielikuva tai aarrekartta, jonka olet luonut ei ehkä vastaa sydämesi tilaa ja tarvetta. Se kertoo ehkä enemmän tämän hetken ajatuksista kuin tavoitteista tai unelmista. Lisäksi nämä saattavat olla niin kevyitä, että niiden saavuttaminen ei kannusta sinua toimimaan. Muistahan että unelman pitää pelottaa, jotta se on riittävän kannustava? Valitettavan usein tehdessämme näit mielikuvatauluja, unohdamme liittää niihin tunteet. Visualisoinnilla päästään yleensä eteenpäin mutta unelmat ja tavoitteet tuntuvat karkaavan yhä kauemmaksi, koska ne eivät ehkä olleetkaan aitoja. 

Miten saan itseni toimimaan?  

Toiminnan takana on motivaatio, tahto jostain paremmasta mutta valitettavan usein tämän tahdon tila ei ole riittävän vahva, jotta muutos – tavoitteet ja unelmat toteutuisivat.  Tähän vaikuttaa monet syyt, mutta ehkä suurin on kuitenkin pelko ja sen myötä esiintyvä epäonnistumisen häpeä. Jotta saamme aikaiseksi toiminnan on löydettävä, tiedettävä ja ymmärrettävä – omat vahvuudet ja heikkoudet.  On opeteltava uusia asioita, kokeiltava, tehtävä virheitä ja yritettävä uudelleen.  Jo ennen, kun toimimme, ajattelemme usein negatiivisesti ja keskitymme siihen mikä voi mennä pieleen. Tämä on osittain biologiamme tulosta – vältämme vaaroja automaattisesti.  Hyvää tässä on se, että voimme opetella ajattelemaan eri tavalla – tietoisen mielen avulla.  Tärkeintä on se reitti mitä kuljemme, matkan teko edellyttää onnistuakseen luottamusta, rentoa mieltä ja joustavaa asennetta. Kaikki työ unelmien, tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi tehdään juuri nyt ja huomaa, että reittejä voi olla useampi ja sinun pitää vain valita omasi. 

Paljasta kuka olet! 

Unohda kiire ja kerro kuka olet, mitä arvostat, miten voisit voida paremmin ja miten minä voin sinua auttaa? Tehdään yhdessä kartta matkasta ja keskitytään tähän hetkeen. Näin matkasta tulee sinun näköisesi päämäärä ja opit rakastamaan sitä mitä juuri nyt teet. Toiminta ja toteutus alkaa, kun visualisointi ja tunteet ovat samalla tasolla.  Tiedostomaton mielemme on voimavaramme, se hoitaa yli 90 % työstä, mutta sen kyvyt jätämme käyttämättä, koska emme ohjaa sitä tietoisesti, joten eiköhän aloiteta? 

Heidi 

Punaisenmeren rannalla, Jordania

palm heidi

Kertoessani lomamatkakohteeni olevan Jordania, minulta kysyttiin, että enkö pääse yhtään lähemmäs levottomuuksia? Ei meitä täältä Pohjolasta olisi tuonne kuskattu, kokemuksia ja nähtävyyksiä katsomaan, jos se olisi ollut vaarallista. Lähi-idän sijainnistaan huolimatta Jordania on rauhallinen matkakohde ja tämä johtuu maan kuningashuoneen valitsemasta modernisaatiolinjasta sekä Kuningasperheen arvostetusta asemasta. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että kyseessä on muslimimaa ja hotellialueen ulkopuolella tulee pukeutua ja käyttäytyä paikallista kulttuuria kunnioittaen.

Tavoitteena nähdä kaksi kohdetta, Petra ja Kuollutmeri. Näistä paljon lukeneena uteliaisuuteni oli sitä luokkaa, ettei matkaa voinut enää jättää tekemättä. Olin valmis kokemaan ja näkemään itse tämän kaiken ihmeellisyyden. Helmikuinen loma-ajankohta oli varsin hyvä, vaikka monet paikat olivat vielä suljettuna. Sää oli kesäisen lämmintä, mutta olisi voinut olla myös oppaan mukaan erittäin kylmää ja muutokset saattavat olla rajujakin. Upea hotelli Marina Plaza, Aqabassa antoi hyvän ensivaikutelman tulevasta viikosta, henkilökunta oli ystävällistä ja hotelli erittäin siisti. Hotelli sijaitsi maan eteläosassa, aivan Punaisenmeren rannalla, maan ainoassa satamakaupungissa. Kaupungin suosio johtuu todennäköisesti sijainnista, sillä muuten Jordania sijaitessa sisämaassa Israelin sekä Länsirannan, Syyrian, Irakin ja Saudi-Arabian keskellä.

Tarkoituksen mukaiset päiväretket

Kuollutmeri

Päivän retki kuolleelle merelle ja sen tilasta kerrottu info, oli sekä mielenkiintoista että hämmentävää. Nimestään huolimatta kyseessä on järvi ja maailman matalin paikka. Kuolleenmeren alueella on myös varsin mielenkiintoinen historia ja alueelle sijoittuva monet Vanhan Testamentin kertomukset. Kuollutmeri on ollut jo vuosia yksi maailman ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista menetettäväksi nimetty erikoisuus ja tutkijoiden mukaan se tulee kuivumaan 2050 mennessä, suola-aavikoksi.

Mutakylpy, joka valitettavasti näytti iholla kaikki mahdolliset juonteet ei välttämättä ollut kaunista, mutta hauska kokemus se oli. Iho tämän jälkeen tuntui todella pehmeältä ja puhtaalta, tuttua mutta samalla täysin vierasta ja noin kymmenen kertaa tehokkaammalta kuin kuorinnat, joissa olin tätä ennen käynyt. Tämä vaikutus syntyi todennäköisesti tästä yhdistelmästä, sillä ensin käytiin istumassa todella suolaisessa vedessä, josta ihon pinnalle jäi valkoisia suolakiteitä ja tämän päälle myyjät hieroivat tätä ihmemutaa pitkin vartaloa. Me uimataitoiset, yritimme tietysti uida. Ennakkoon toki kerrottiin, ettei se välttämättä onnistu, koska se vesi kantaa, mutta kun ei usko – oli pakko kokeilla.  Selällään kelluessa ja istuma-asennossa olisi helposti lehteä tai kirjaa lueskella, pelkäämättä kastumista, niin hyvin se vesi kannatteli, ihan uskomaton fiilis. Kuulemma, kuolleessa meressä kylpenyt pysyy nuorena, no siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta hyvinvointia tukevana menetelmänä näitä savi- ja suolahoitoja on tarjolla kaikkialla maailmassa.  

Petra, historiallinen ja arkeologinen rauniokaupunki

Uskomaton alue, josta olemme lukeneet sekä nähneet kuvia, mutta miten ihminen on tuhansia vuosia sitten, pystynyt rakentamaan jotain tällaista on mykistävää. Alueelle saavuttaessa, tarjolla on niin kyytiä aasilla kuin kamelillakin mutta matka taittuu hyvin kyllä kilometrin pituista solatietä myös kävellen. Onneksi meitä oli opastettu pukeutumaan, sillä syvässä solassa ei aurinkoisestä ja lämpimästä ilmasta ollut tietoakaan.

Roosanpunainen väri, pilvetön taivas ja auringon, satunnainen valo tekivät solassa liikkumiseen taianomaisen tunnelman. Oppaamme kertoi kuuluisimmista kohteista kuten uurnahaudasta, amfiteatterista ja aarrekammiosta, jonka edustalla on kuvattu Indiana Jones -elokuvaa. Päiväretki ei millään riittänyt, sillä pylväitä, seinien jumalattaria ja koristekuvioita oli niin paljon ja toinen toistaan hienompia.

Unescon maailmanperintöluettelossa Petra on ollut vuodesta 1985 ja tämä oli minulle se yksi syy, miksi halusin sen omin silmin nähdä. Asutusta Petran luolissa on ollut vielä 1980-luvulla, jolloin Jordanian hallitus rakennutti Petran pohjoispuolelle kylänä asukkaille. Jos aikaa olisi ollut enemmän, samalla reissulla olisi ehdottomasti kannattanut käydä tutustumassa myös Wadi Rum alueeseen, jossa on kuvattu monia elokuvia ja on myös Unescon listalla.

Pakko vielä mainita nämä Koralliriutat

Aqaban pitkä rantaviiva, mahdollistaa vedenalaiseen elämään tutustumisen. Tämän alueen, kerrotaan  olevan yksi maailman parhaista sukellus- ja snorklauspaikkoja. Totta varmasti, mutta minä kun en ole koskaan tehnyt kumpaakaan, en ole näihin mahdollisuuksiin myöskään tutustunut. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja tälläkin reissulla tutustuin vedenalaisiin nähtävyyksiin lasipohjaveneellä. Kokemus oli hieno, upean värisiä ja muotoisia kaloja oli satoja sekä hienoja koralliriuttoja. Kummalisin nähtävyys veden alla oli (kasvualustana toimiva) tankki ja erilajeille toteutetut ”viljeltävät” korallialueet. Jotta nämä kaikki upeat yksityskohdat olisivat tulleet hyvin taltioiduksi, olisi pitänyt olla mukana huomattavasti parempi kamera, kuin näppärä digiversio.

Pari huomiota ruuasta ja juomista

Ravintolassa tilatessa ruokaa, kannattaa varautua määrään, sillä usein tilauksiin liittyy kylkiäisiä esim. alkupaljoa, paikallisten suosimia keittoja tai Espanjalaistyylisiä tapakseja ja näitä tulee todella paljon. Maut olivat kuten arvata saattaa, perinteisesti voimakkaita. Yleisempiä makuja ovat valkosipuli, sitruuna ja kaneli sekä yrteistä minttu ja persilja sekä jälkiruokana pähkinät ja taatelit. Maan kulttuuria kunnioittaen, alkoholia tarjoillaan oikeastaan vain hotelli alueilla, eikä näin ollen sitä ole, edes kaikissa ravintoloissa  saatavissa.

Jo heti ensimmäisten päivien aikana tuli selväksi, että minttu on se juttu täällä. Tästä on tehty todella upea raikas juoma, jota voisi kai kutsua ”minttu limuksi” ja tilaus onnistuu tällä aivan mainiosti, sillä jokainen tietää mistä on kyse. Juoma oli tosi raikas ja sopii hyvin esim. grilliruokien kylkeen, niinpä olen tätä muutaman kerran kotonakin valmistanut.

Voin lämpimästi suositella lomakohteeksi Jordaniaa ja saattaahan vielä käydä niinkin, että itse tulee lähdettyä sinne uudemman kerran, kokemaan niitä seikkailuja, jotka jäivät tällä ensimmäisellä matkalta tekemättä.

Heidi

Ilon ja onnen tunne

palm heidi

Olenko iloinen vaikka en naura ääneen kokoajan, entä onnellinen tai positiivinen?

Ikuisuuskysymyksiä, joihin ei ehkä koskaan löydetä oikeita vastauksia ja onko niitä ylipäänsä olemassa. Onnellisuuden kerrotaan olevan tila, jota meidän jokaisen tulee tavoitella ja tähän liitetään voimakkaasti positiivinen perusta. Onnellisuus ja ilo, koetaan vain tässä hetkessä, eilinen meni jo ja huomisesta emme tiedä.

Ilon, hymyn ja nauramisen läsnäolo

Ilo nähdään hersyvänä, sydämellisenä ja toiset huomioon ottavana toimina, samalla tavalla kun onnellisuuskin, vaikka käsitteenä nämä kaksi ovat täysin eri asiaa. Ilo on emotionaalinen tila, jota ohjaavat tunteet ja tämä puolestaan edellyttää meiltä jokaiselta myös aivojen toimintaa. Tunteen kokeminen on aina tulosta omasta tulkinnasta.

Hymyä pidetään merkityksellisenä kasvojen ilmeenä, joka viestii kumppanillesi mielihyvästä, mutta periaatteessa se ilmentää myös monia muita tunteita. Läheskään aina hymy ei ole aito, vaan tehty ja eron huomaa, kun katsoo ihmistä syvälle silmiin, sillä me länsimaissa hymyilemme enemmän huulilla kuin silmillä.

Nauraminen on osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja naurulla ilmaisemme hyväksymistä, yhteenkuuluvaisuutta sekä positiivisia tunteita. Naurun taustalla on useimmiten jokin tilanne tai asia, joka on omasta mielestämme hauska tai huvittava. Tämäkin perustuu omaan kokemukseen, sillä kukaan ei voi eikä pysty ohjaamaan sinua nauramaan tai hymyilemään ilman sisäistä tunnettasi, vaikka nauru myös tarttuu.

Ilo, onnellisuus ja positiivisuus – oman terveyden lähteitä

Huolehtiminen itsestä on ehkä tärkeintä, sillä vain itsestä ensin huolehtimalla voit auttaa muita, vaikka toisista huolehtiminen koetaankin usein helpommaksi. Itsensä kuuntelu, tuo arkeen tietoisen läsnäolon ja tästä syystä ihan ensimmäiseksi on selvitettävä mitä halua ja tavoittelen elämältä?

Tämä asia on niin laaja ja paljon tutkittu, että ohjeita ja tietoja saa jokainen, joka niitä kaipaa tai tarvitsee. Positiivisesta ajattelusta, ihanasta asenteesta ja jatkuvasta kiitollisuudesta voimme lukea, jos ei nyt päivittäin niin ainakin viikoittain. Kun katsomme ympärillemme, kuuntelemme ystäviä, tuttavia tai seuraamme sosiaalista mediaa – huomaamme, että erilainen lifestyle on se juttu. Toiset rehkivät kuntosalilla tai lenkillä, toiset meditoivat ja osa opiskelee kaiken aikaa paremmaksi ihmiseksi.  Näitä seuratessa usein itselle tulee vähäpätöinen ja tavallinen olo. Minun elämäni on ihan arkista, ei siinä ole tuollaista glamouria. Muista kuitenkin, että juuri sinun elämäsi – onnellisuutesi, ilosi ja positiivisuutesi on riittävää, vaikka toinen ihminen ei sitä näe tai tunne.  Halutessasi voit koska tahansa, vaikka juuri nyt – tietoisesti miettiä jotain sellaista, joka nosti hymyn kasvoillesi tai sai sinut nauramaan ääneen. Tämä pieni positiivinen hetki avaa mieltäsi, saatat nähdä, ettei elämäsi ole vähäpätöistä ja sinä olet hyvä juuri noin.

Kannusta itseäsi – puhu ja kuuntele mitä sanot, itsellesi

On sellainen sanonta, että ”sydän tietää tien” ja tätä voisi kutsua vaikka sisäiseksi ääneksi, johon voit luottaa. Ilon, naurun, onnellisuuden ja positiivisuuden taustalla on kokemuksemme, tunteemme ja opitut tavat, mutta voimme myös muokata näitä juuri tähän hetkeen paremmin sopivaksi.  Positiivisuus tai onnellisuus ei tarkoita sitä, ettet kokisi ikäviä asioita tai näkisi vääryyttä. Kuuntelemalla – havainnot, miten milloinkin reagoit ja tätä voimme ohjata tapojamme muuttamalla, mutta ensin meidän täytyy olla tietoisia omista ajatuksista ja ajatuksen tai kokemuksen herättämästä tunteesta. 

Olet varmasti kuullut, että parhaassa seurassa olet silloin, kun olet yksin. Juuri näinä hetkinä, kun olet yksin, voit paljastaa itsellesi syvimmät ajatuksesi ja mietteesi, mikrohetkessä.  Iloa tuottavien asioiden huomioiminen arjessa, siinä mikrohetkessä lisää onnellisuuden tunnetta ja huomaat että elämä on varsin mukavaa sekä sinulla on oikeus olla juuri sinä.

Heidi

Harrastuksena stailaus

palm heidi

Sisustaminen, korjaaminen ja remontointi ovat ihanaa puuhaa. Luen paljon alan lehtiä, seuraan telkkarista näitä ohjelmia, niistä usein löytää jotain sellaista, minkä voi näppärästi tuoda omiin tiloihin, oli sitten kyse kodista, työtilasta tai mökistä.

Rivi- ja kerrostaloasukkina toki mahdollisuudet hankintoihin ovat olleet suhteellisen rajalliset.  Tämä onkin varmasti se syy, että pidän enemmän stailauksesta värein ja erilaisin materiaalein. Minulle tärkeitä ovat tyynyt, pöytäliinat, verhot, torkku- ja päiväpeitot, matot, pyyhkeet, yms. Jos oikein saisi näiden kanssa juhlia, niin minulla olisi unelmakodissa erikseen tila – varasto vain näitä varten. 

Näen kokonaisuuksia väreinä, tunnelmina ja muotoina, mutta piirtää en osaa ollenkaan eikä kolmiulotteinen kuvitus ole lainkaan minun varten. Tässä toki en olisi enää niin tumpelo, jos silloin joskus teininä olisin startannut ammattikouluun rakennuspiirtäjälinjalla.

Nykyään kun minimalismi ja valkoiset kodit ovat suuressa muodissa, minä olen tästä kelkasta pudonnut. Tykkään toki valkoisista puhtaista sävyistä, mutta en voisi mitenkään sisustaa kotiani pelkästään esim. mustavalkoiseksi, vaikka ne kauniita ovatkin. Minulle värit, kertovat tunnelmista Fengshuista ja olen tästä paljon lukenut, mitkä värit esim. tukevat hyvinvointia, jaksamista ja energisoivat aistejamme.

Tykkään suunnitella tiloille uusia toimintatarkoituksia ja tästä minulla on oma esimerkki, kun tein vanhasta leikkimökistä parille aikuiselle ”nukkukojun” ja leipälaatikoista puuceen säilytysratkaisut. Jaksan shoppailla, rakentaa, roudata ja pensselit, vasara, saha pysyy kädessä. Näistä taidoista on ollut usein hyötyä, kun ystävät ovat pyytäneet avuksi ja jotain täytyy korjata tai kunnostaa.

Kotona pyöritän huonekaluja mahdollisuuksien mukaan ja ystäväni ovatkin tästä ottaneet jo tavan huomautella, et ole vaihtanut järjestystä jos tavarat ovat pidempään paikoillaan.  

Lisäksi minua välillä oikein ahdistaa, kun ajan mukaista sisustusta tuntuu sitovan deasing ja muoti-ilmiöt, kuten Instagramissa on hyvin nähtävissä. Lähes jokaisesta kodista löytyy tietty tuoli, olohuoneita koristaa sama kattovalaisin ja matto sekä seinäpaneelit löytyvät tosi useasta makkarista.  En tiedä mistä nämä hankinnat saavat alkunsa, mutta oma osansa varmasti on Habitar – ja asuntomessuilla, lehdillä ja nykyään myös sosiaalisella medialla.

Minä tykkään paljon enemmän rohkeista ja henkilökohtaisista valinnoista kun yleisestä suunnasta ja on ollut kiva seurata tätä uutta Kenen kotona ohjelmaa. En tiedä miten sinne kodit valikoituu, mutta olemme saaneet nähdä, onneksi myös värikkäitä ja erikoisia koteja, trendistä sekä sisustuslehdistä poiketen. Tämä rohkaisee jokaista tekemään niitä omia hyvältä tuntuvia valintoja.

Yksi unelmistani on, että pääsen vielä mukaan erilaisiin sisustus- ja siistimisprojekteihin, ala minua sen verran kiehtoo.

Heidi

Berlin, salaperäinen kauneus

palm heidi

Vuosikausia haaveilin matkasta Berliiniin. En tiedä mistä tämä valtava kiinnostus on saanut alkunsa, mutta se on aina ollut olemassa. Olen aina pitänyt saksan kielen ”kalskeesta”, se on minun korvaani, kaunis kieli ja ehkä tämä on ollut yksi syy, sen monipuolisen ja rajunkin historian kanssa. Koulussa minua jo kiinnosti historia ja etenkin, se miten kaikesta kamalauudesta, hurjuudesta ja hulluudesta, on kaiken tuhon jälkeen selvitty ja vielä erittäin upeasti.

Siispä kyttäsin matkoja, mietin matkakumppania ja tämä tehtävä lankesi tässäkin kohtaan pikkuveljen niskaan. Lähdimme siis katsomaan Berliinin nähtävyyksiä ja heti kun pääsimme kaikkien virallisten tarkastusten läpi ulos kentältä, huomasimme, että Pohjolan ”turistit” olivat tulleet keskelle upeaa keväättä. Lämpöasteita kotoa lähettäessä taisi olla +3 ja Berliinissä sitten näppärästi +25. Mitäs siinä sitten kun äkkiä hotellille ja nahkatakit, farkut ja pitkähihaiset vaihtoon. Ongelmaksi tuli se, että vilkaisu laukkuun kertoi, että ne kevät- ja kesävaatteet jäivät kotiin. Vaatetusta kevennettiin, se minkä pystyimme ja respan kautta kaupungille, etsimään jokin kauppa, josta saamme muutaman päivän tarpeeksi kevyempää vaatetta. Onneksi seuraavat päivät olivat sateista harmaat, ettei tarvinnut matkalaukullista uusia vaatteita ostaa.

Metrot, bussit ja koko kaupungin muoto sekä malli, oli täysin hakusessa. Nyt oltiin isolla kylällä, eikä mistään ollut mitään tietoa. Minä kun vielä luulin varautuneeni kaikkeen ennakolta, kuten tapanani on.  Kumpikaan meistä ei osannut sanakaan saksaa, joten englanniksi sitten yritimme selvitä. Vielä tällä matkalla, paikalliset kyllä ymmärsivät mutta vastasivat aina saksaksi. Todettiin, että aika turha kysellä ohjeita, kun ei me niitä vastauksia kuitenkaan ymmärretty, eli ”kielimuuri”.

Siinä me sitten tarvottiin, kartta kädessä, hiki otsalla ja naurusta vatsat kipeenä, että hyvinhän tämä alkoi. Päästinhän me sitten sinne keskustaankin tai ainakin yhteen niistä ja saatiin ostettua myös ne vaatteet. Koko tämän etsimismatkan ajan selitin broidille, että tää on ihan tuttu katu ja miksi mulla on tunne, että olen ollut täällä ennekin. Broidi taisi olla vähän huolissaan, että sen pitäisi viedä mut lääkäriin ja mites siellä sitten tämän ”kielimuurin” kanssa käy. 

Ihan ensimmäiseksi halusin nähdä Bradeburgin portin, muurin, Berliinin tuomiokirkon ja vielä sen kuuluisan Valiopäivätalon. Sinne siis ja taas kartta käteen nähtävyyksiä kohti. Välillä oli kyllä ihan pakko piipahtaa myös terassilla, kun jano yllätti ja matkat eivät lukemattomista askeleista huolimatta tuntuneet yhtään lyhenevä. Me siis kierrettiin jotain ympyrää. 

Minua tuskin kukaan ajattelee araksi, mutta joo sekin puoli minulta löytyy ja tämän lisäksi jo ongelmia tuonut ”kielimuuri” pisti meidät sitten kävelemään, ihan järkyttäviä matkoja. Olimme iltaisin niin poikki ettei tullut käytyä missään iltariennoissa vaan päivällisen jälkeen kumpikin kaatui sänkyyn.

Berliinin kaupungin kauneus oli ensikertalaiselle jotain, jota ei unohda koskaan. Jännitystä toki lisäsi tämä salaperäinen tunne, mikä minulla oli joka päivä. Päätimme jo ennen kotiinpaluuta, että tulemme uudelleen syksyllä ja paremmin valmistautuneena, bussit – metrot – taksit ja erilaiset aikataulut selvittäneenä. Toista kertaa me ei enää kävellä paikasta toiseen, koska jo pelkkä keskusta on koolta valtava ja nähtävää sekä koettavaa on niin paljon.

Heidi