usko

Elämä jatkuu

palm heidi

Jos olet lukenut näitä blogeja, olet varmasti huomannut, että kirjoittaminen on keskittynyt tuonne työn ja ammatin puolelle. Esikoispojan kuolema, korona-aika ja vielä tämä Euroopassa jylläävä sota, teki aika tyhjäksi kaikenlaisten arkisen ja kokemuspohjaisen kirjoittamisen.

Minulla oli tosi toimiva Instagram tili, jossa kerroin monipuolisesti kuulumisia ja joitakin oman elämän tähtihetkiä. Lisäksi ne jäävät mukavasti myös itselle muistoiksi, etenkin kun ei ole tapana kirjoitella säännöllisesti päiväkirjoja oman elämän tapahtumista.

Valitettavasti myös digiosaaja voi joutua hakkeroinnin kohteeksi ja näin minulle kävi tuossa helmikuussa. Olin tosi harmissani ja yritin, kaikin mahdollisin tavoin saada tilini takasin, mutta onnistumatta. Tällä viikolla sitten päätin avata itselleni uuden näiden olemassa olevien ammattitilien lisäksi. Keväthän on uuden syntymän aikaa, joten tällä tapahtumalla oli varmasti jokin syvällisempi tarkoitus, jonka tulen ymmärtämään vasta myöhemmin.

Jotenkin jatkuva poikkeustilanne meillä ja maailmalla, vaikutti yllättävänkin paljon arjen sekä tekemisen valintoihin pitkän aikaa. Sitä tuli valittua kaikkea sellaista tekemistä, jonka pystyi toteuttamaan helposti. Luovuttuani omasta mökistä ja kesämuutosta maalle huomasin, kuinka helppoa olikaan kotoa käsin lähteä toteuttamaan päivän tai parin elämyksiä ympäri suomea. Vaikka rakastan matkustamista, en ulkomaanmatkaa saanut missään vaiheessa varattua vaan nautin kotimaan ihmeistä, kotona olosta ja kaikenlaisesta uuden kehittämisestä. Yksi isoimmista hankkeista oli pitkään pohdittu, mutta usein siirretty kotisivuremontti, jonka olet varmasti huomannut, jos olet ennekin käynyt sivuillani.

Aloittelin sellaista pientä selkeyttämisen projektia ja miten siinä sitten kävikään, kaikki meni kotisivulla uusiksi, eli homma lähti ihan lapasesta, myös domain vaihtui pitkän harkinnan jälkeen omalle nimelle. Entisistä blogisivuista tuli monipuolinen palvelusivusto ja sain visualisoida oikein isosti sekä testata kerta toisensa jälkeen teknillistä toimivuutta, niin tabletilla kun puhelimessakin. Tavoitteeni oli tehdä mahdollisimman helposti navigoitava sivusto, jotta sinä lukija viihtyisit ja etenkin löytäisit tältä sivulta sinua kiinnostavat blogit sekä palvelut helpommin. Kotisivujen tekeminen on taitolaji ja vaikka olen tehnyt näitä vuosikymmenet itselleni, niin en milloinkaan ajatellut tekeväni niitä muille. Kaikesta valmennus, myynti, sisällöntuottamisen ja visualisoinnin osaamisesta, muodostui ihan vahingossa uusi palvelukokonaisuus Moderni Sometaito, jonka kanssa on tässä nyt tehty strategia, suunnittelu ja brändityötä jonkin aikaa.

Nyt odottelen innolla kevättä ja etenkin kesää, sillä jään pidemmälle ”lomalle” ja pyrin koko ajan muistamaan, että vain tällä hetkellä on todellista merkitystä, sillä eilinen meni jo ja huomisesta emme mitään tiedä.  Aika kuluu jotenkin aina vaan nopeammin (tunnetasolla) ja jos heti ei tartu tekemiseen, niin tulee huomanneeksi, että päivät ja viikot vain suhahtelevat ohi ja se jokin tekeminen on yhä tekemättä tai kokematta. Tämä kesä on siis varattu ihanille kokemuksille ja niistä yksi merkittävin tulee varmasti minulle olemaan uusi rooli MUMMINA.

Ihanaa, elämäntäytteistä ja riemukasta kevättä myös sinulle!

Heidi

Mitä minulle jäi, äiti kasvun matkalla

palm heidi

Tasan vuosi sitten, oli ihan tavallinen maanantai, päivä, joka ei koskaan ole sopinut minun energiaani. Tänä kyseisenä päivänä, olin levoton ja huolissani, myöhemmin vasta ymmärsin äidinvaiston kertovan, että jokin elämässäni muuttui pysyvästi. Viesti tuli muutamaa päivää myöhemmin, parilta virkaa tekevältä poliisilta ja jo heidän, kohtaaminen illalla oven takana, on jonkinlainen varoitus viestin laadusta.

Muistan kun teit minusta äidin 03.08.85 🙏, olin täysin raakile vanhemmuuteen ja vanhemmuuden vastuuseen, kuten kaikki vanhemmat, jotka saavat ensimmäisen lapsensa. Vanhemmuuden tehtävä, kun ei ole mitenkään itsestään selvää, on odotuksen ja kasvun hetkellä uskottava omiin taitoihin sekä opeteltava uusia jatkuvasti. Vanhemmuus on aina keskeneräistä, vaikka vuosien aikana enemmän seurataankin lapsen, kun vanhemmuuden kehitystä.  Suurten irti päästämisen ketju alkaa jo pikkulapsi vuosista, päiväkoti, koulun alkuvuodet, harrastukset, kaverit, varhaisteni-ikä, teini-ikä, yläkoulu, jatko-opinnot, tyttöystävät jne.

Meidän yhteinen kasvun matkamme olisi voinut olla huomattavasti helpompi, mutta niin ei ollut tarkoitettu. Meille annettiin haasteita ja teimme valintoja omalla keskeneräisyydellä, emmekä, aina pystyneet toistemme päätöksiä arvostamaan tai hyväksymään, silti minulle äitiys säilyy aina.

Se säilyy vieläkin, vaikka sinä lähdit 02.03.2020 tasan vuosi sitten.



Mitä minulle jäi kun…

Suru, ikävä, riittämättömyys ja kysymyksiä, joihin en koskaan tule samaan vastauksia.

Läheisen kuolema, tuo esille meissä itsesäämme erilaisia malleja toimia, toiset aktivoituvat ja hoitavat, toiset antavat muiden hoitaa, yhteistä kuitenkin on, ettei näitä taitoja voi ennakkoon tunnetasolla harjoitella.  Yllättävän kuoleman kohtaaminen, tekee tästä astetta vaikeampaan, sillä näihin uutisiin, ei ole edes henkisesti voinut varautua.

Surun keskellä on paljon hoidettavia kiireellisiä asioita. On järjestettävä hautajaiset, jotka sisältävät valtavan määrän yksityskohtia. Hautauksen muoto, muistokivi tai laatta, hautapaikka, arkku, uurna, kukat ja virsiä. Sitten on asunnon tyhjentäminen ja tavaroiden hävittämistä ja jakamista, perunkirjaa ja monta muuta yksityiskohtaa.  Sitä toimii, kun robotti, hoitaa asian kerrallaan eteenpäin ja muutaman kuukauden kuluttua tulee tyhjyys, kaikki on tehty. Mitä minä tunnen nyt, on esille noudeva kysymys?

Surunhan ei ole sairaus ja on yksilöllistä kuten kaikki tunnereaktiomme. Suruun ja irti päästämiseen kuuluu vahvasti merkityksen, etsiminen ja tämän olen huomannut myös itsessäni tämän kuluvan vuoden aikana. Puhumattomuus ei vähennä surun tunnetta, mutta joskus on vain vaikea pukea sanoiksi sitä tyhjyyttä, jonka kokee, kun kysymykset jäävät ilman vastauksia. Haluan uskoa ja luottaa, että aikanaan tästä kokemuksesta tulee arvokas osa minun elämääni.

Vanhemmuus luo kiintymyssuhteelle ihan erilaisen ulottuvuuden ja tämä muuttuu merkittävästi kuoleman yhteydessä, sillä jotain ainutlaatuista on lopullisesti poissa, meidän kahden välillä.  Käsitys lapsen kuolemasta on kiinnitetty jostain syystä ikään, mutta jokainen lapsi omille vanhemmilleen aina lapsi, iästä riippumatta.

Elämän tietynlainen suunniteltu järjestys, meille opetetut turvarakenteet sekä luottamus taivaan isän suojeluun sekä kyky elämän hallinnan tunteesta muuttuivat tämän kokemuksen myötä merkittävästi. Minulle tämä vuosi on opettanut sen, että emme tiedä aikamme määrää, joten pidetään huolta että meillä on riittävästi aikaa rakkaille ja läheisille.  

Jokainen hetki on arvokas!

Laurin muistoksi, rakkaudella äiti

Pelko muuttaa meitä

palm heidi

Ajattelin ensin kirjoittaa blogi kannustavasti pelon ja stressin käsittelystä, mutta useista yrityksistä huolimatta ne näyttivät tässä maailmalaajuisessa tilanteessa ihan hölmöltä ja pinnallisilta, joten kirjoitin pelon tunteesta.  

Me pelkäämme

Totta on, että me pelkäämme. Jos näin ei olisi meissä olisi jotain vikaa ja meidän luonnollinen reaktiokyky olisi jotenkin vahingoittunut. Pelko tunteena voi aiheuttaa lamaantumisen tai valtavan energiabuustin. Lamauttava pelko sisältää ahdistusta, fyysisiä oireita (pahoinvointia, päänsärkyä, vatsakipua jne.) ja saa usein aikaiseksi ympäristöstä vetäytymisen. Toiseaalta pelon tunne voi olla valtava voimavara. Askel muutokseen, jolloin innovoimme uusia ideoita ja näemme ympärillämme erilaisia mahdollisuuksia. Reagoimme siis eri tavoin, joten ollaan tämän asian kanssa ymmärtäväisiä ja ajattelevia.

Valitettavan usein pelkäämme myös turhaan, pohtimalla sekä suremalla sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka eivät koskaan tapahdu. Tuhlaamme siis todella paljon resursseja siihen, että yritämme ennakoida kaiken. Älyllisinä olentoina toki ymmärrämme, ettei taitomme tähän riitä, mutta siitä huolimatta käytämme tähän valtavasti aikaa. Elämä tuo eteemme kaikenkokoisia yllätyksiä, sillä ne kuuluvat hyvässä ja pahassa elämään, mutta meidän tulisi keskeneräisinä olentoina opetella päästämään irti.  

Tämän muutaman viikon aikana olen huomannut ajattelevani usein, olemmeko lopulta mitään oppineet, edellisestä pelon hetkestä? Sen ei tarvitse olla edes mitään suurta, eikä etenkään maailmanlaajuista, mutta henkilökohtaiseen elämään sen on täytynyt vaikuttaa. Jätitkö silloin vaikutuksen näkemättä, tunteet tästä elämättä ja nyt huomaat, että kaikki kaatuu päälle?

Elät nyt sitten kahden tai useamman tunteen ristiriidassa. Yrität selvitä taloudellisesti, hoitaa vastuusi niin yrittäjänä kun työntekijänäkin, tukea jälkikasvuasi, huolehtia vanhemmista ja kuunnella ajankohtaisia uutisia uusista säännöistä sekä pitää toivoa yllä.

Maailmanlaajuisesti meillä on tauteja ollut ennenkin, mutta käsittämättömältähän tämä tuntuu, kun eletään 2020 lukua. Lähes koko maailma on kiinni, ihmiset ovat kodeissaan ja vain pakolliset liikkumiset, on suositeltavia ja hoitoakin saa vain pieni osa ihmisistä, sillä minkään maan hoitoresurssit eivät riitä. Käsissämme on siis hallitsematon ja vastustamista aiheuttava tuntemattomuus, josta tietomme ovat yhä varsin rajalliset.  Miten siis hallitsemme hermomme ja toimisimme täyspainoisesti sekä turvallisesti?

Mallia verkosta – ei ehkä kuitenkaan

Maailmamme on paljon eri somekanavilla ja sieltä voimme nähdä, miten moni on hinkannut, elämänsä yksityiskohtia ja hyvinvointia täydellisyyttä kohti. Ahkerimmat ovat heränneet aamuyön tunteina, ehtiäkseen suorittaa liikkumisen tai meditoinnin rutiinit sekä tarkistaakseen miten tuli nukuttua ja valmistaakseen supersmoothien ennen varsinaista aktiivista arkea.

Olemme nähneet jo, että hyvinvointi on jatkuvaa suorittamista ja asenne ratkaisee, mutta samalla ihmettelemme miksi itse emme pysty tuohon? Pelkäämme olevamme, jotenkin heikompia tai vain laiskoja ja yritämme, ehkä erilaisuuden pelossa sitten opetella erilaisten ”oppaiden” ja ”mentoreiden” avulla saavuttaa tätä ihailtavaa loistokkuutta ja yhteisöllisyyttä. Valitettavasti tämä etsiminen, aiheuttaa meissä monissa enemmän pelkoa ja pahoinvointia, kun sitä tavoiteltua hyvinvointia.

Omat tunteet ohjaavat – toimi niiden kanssa

Elämämme ja me itse olemme keskeneräisiä. Inhimillisyys on yksi voimavaramme ja mieleemme mahtuu silloin myös pahaa oloa, epävarmuutta, joustavuutta ja myötätuntoa.  Monet asiat ja tilanteet, eivät ole meidän kontrolloitavissa, kuten nyt olemme huomanneet. Tietoisuus omista ajatuksista, tunteista ja toiminnasta antavat myös mahdollisuuden pysähtyä, miettimään omaa keskeneräisyyttämme. Tällaisella hetkellä, kun maailmaa ravistaa useampi uhka, me voimme vain olla armollisempia itsellemme sekä toisillemme. Voimme auttaa itseämme ymmärtämään, että vastustamisella (pelolla) on olemassa aika, paikka sekä tarpeellisuus, mutta siitä kannattaa päästää myös irti. Muista että juuri sinulla on oikeus käsitellä tämä epävarma ja pelottava tilanne, sinulle parhaalla mahdollisella tavalla. Se voi olla mitä tahansa, kunhan sinulle itsellesi tulee sitä hyvä olo.

Pelosta huolimatta, elämä rakentuu aina toivolle, vaikka haastavina hetkinä tätä energistä tunnetta, ei ole helppo aistia ja huomata. Hiljaisuudessa kuulee paljon enemmän, joten ole rohkea ja avoin kuuntelemaan sekä tuntemaan. Sinulla itselläsi on vapaus käyttää tämä aika, miten haluat, mutta suosittelen uusien rutiinien käyttöönotto, katse tulevaan. On hyvä opetella rakentamaan tietoisesta itsemyötätuntoa, se lohduttaa ja ohjaa sinua ymmärtämään sekä kannattelee vaikeina hetkinä. Itsemyötätunto on aina läsnä, kun tarvitset ja jokaisella meistä on aina syy olla kiitollinen jostain!

Heidi